Kyttääjät

Kyttääjien historiaa

Alla näkyvä informaatio on kerätty alkuperäiseltä Kyttaajat.net-sivustolta.

Syntyykö ihminen kyttääjäksi vai kasvaako hän siihen? Se on sivistyneen yhteiskunnan vanhimpia väittelynaiheita. Niin tai näin, meissä jokaisessa asuu pieni kyttääjä!

Kolumnisarjamme tarkoituksena on valaista kyttääjäksi ryhtymiseen liittyviä joskus vaikeitakin vaiheita.

Forssassa asuva Irmeli Levonreima on kyttääjäksi varsin nuori: keski-ikäinen laborantti, kahden lapsen äiti. Hän on lähettänyt meille koskettavan "kääntymyskertomuksensa", josta saamme tietää, kuinka hän huomasi olevansa kyttääjä.

Naapuri muutti kaiken

Nuorempana en ollut kovinkaan suopea kyttääjiä kohtaan. Olin kyllä tavannut muutamia, mutta itse asiassa muistan pitäneeni heitä suorastaan häiriintyneinä laitostapauksina!

Kaiken muutti vastoin tahtoaan eräs naapurini. Hän katuu sitä yhä. Olin juuri tullut kotiin sairaalasta synnyttämästä toista lastani, joten yöunet jäivät aika vähiin. Samalla muutamaa kerrosta ylemmäksi oli ilmeisesti muuttanut uusi vuokralainen. Hänen tapoihinsa kuului stereoiden luukuttaminen ja tupakointi tuuletusparvekkeella kavereiden kanssa keskellä yötä. Monta kertaa viikossa heräsin kolmelta yöllä Jon Bon Jovin nasaaliin rallatukseen, joka kuului moitteettomasti usean kerroksenkin takaa.

Ensin kiukkuni hävetti minua ja panin sen yleisen väsymyksen tiliin. Purin hammasta, yritin ajatella että meteli loppuu kohta, ja että itsekin oli joskus tullut juhlittua.

"Reilu" toiminta ei tepsinyt

Tein sitten eräänä yönä elämäni suurimman virheen: yritin puuttua asiaan kauniisti. Olin valvonut yli 30 tuntia yhteen menoon ja kirjoitin alaovelle lapun, jossa pyysin hiljaisuutta öisin. Menin vielä panemaan oman nimeni alle. Ei olisi kannattanut!

Sen jälkeen alkoi sitten tapahtua lisää. Yhtenä tiistaiaamuna joku oli oksentanut ovellemme. Viikkoa myöhemmin alaovella oleviin lastenvaunuihin oli kaadettu puoli pulloa keskiolutta. Nelivuotiaan poikani polkupyörä löytyi piharoskiksesta. Aloin tajuta että minut kyllä tunnettiin, vaikka en itse tuntenutkaan syyllisiä. Suora toiminta oli selvästi ollut aivan väärä keino: se sai vain häiriköinnit kohdistumaan suoraan minuun.

Tieto tuntuu hyvältä

Nyt halusin aivan sietämättömästi tietää, ketkä olivat tihutöiden takana. Annoin kyytiä tahdikkaille tavoilleni. Kun pihalta kuului öistä noppa-auton kaasuttelua, minun oli aivan pakko kurkistaa verhojen välistä. Asensin ovisilmän nähdäkseni ketkä kaatuilivat portaissa viikonloppuisin. Mutta kun utelaisuus alkoi tulla tyydytetyksi, en jättänyt asiaa sikseen. Koskaan ei kukaan öykkäri enää tuntisi minua paremmin kuin minä tuntisin hänet!

Kirjoitin rekisterinumerot muistiin ja otin yhteyttä ajoneuvohallintokeskukseen. Hankin isännöitsijältä tietoja yhtiöön muuttaneista. Aloin panna merkille suttuisia merkintöjä pesutuvan vuorolistassa. Hiiviskelin rappukäytävässä kuuntelemassa ovien takana. Voi sitä nautintoa, kun ensi kertaa näin viholliseni kasvot ovisilmän läpi! Voi sitä jännitystä, kun keksin minkä oven takana hän asui! Voi sitä kaikkivaltiuden tunnetta, kun minulla alkoi olla kattavat henkilötiedot hänestä — luottotietoja ja henkilötunnuksen loppuosaa myöten!

Yhtiössä on voimaa

Taloyhtiön kokoukset osoittautuivat suureksi voimavaraksi. Sain muilta tarkkailijoilta lisää tietoja häiriköistä. Yhdessä onnistuimme vaikuttamaan välinpitämättömiin asukkaisiin, ja järjestimme uudelle vuokralaiselle kirjallisen varoituksen. Se tuntui hienolta.

Varoitus ei tietenkään muuttanut tilannetta miksikään, mutta nyt olin oppinut, mitä voimia minuun kätkeytyi. Minulla oli kyky tehdä häirikön asumisesta vähintään yhtä tukalaa kuin hän oli tehnyt minun asumisestani. Aloin tarkkailla yläkerran röyhkimystä 24 tuntia vuorokaudessa. Pidin huolta, että myös isännöitsijä ja naapurit tiesivät hänestä kaiken: päivärytmin minuutilleen, vieraiden nimet ja ammatit, joka ainoan pesutuvassa käyneen vaatekappaleen. Vähitellen onnistuin tekemään viidennessä kerroksessa asuvasta alkoholisoituneesta pizzakokista kaikkien vihaaman silmätikun. Kyllä piittaamaton pummikin alkaa lopulta kärsiä, kun tietää ettei mitään voi tehdä rauhassa!

En voi sanoa kuin että hyvältä se tuntui. Vielä parempaa oli kuitenkin luvassa, nimittäin paineen alla yläkertalainen syyllistyi vähitellen niin törkeisiin rikkeisiin, että sai kuin saikin lopulta häädön. Ja minä olin ollut sitä edesauttamassa!

Kyttäys jää harrastukseksi

Siitä lähtien on kyttäys jäänyt minulle rakkaaksi harrastukseksi, ellei suorastaan elämäntavaksi. Vallan tunne on aivan huumaava. Ennen kaikkea nautin siitä tiedosta, että nykyään tuollainen tilanne ei pääsisi ikinä noin pahaksi - sen verran tarkaksi tässä on tultu, ja konstitkin ovat tosi järeitä kun kokemusta on karttunut.

Väittäisin että on vain kahdenlaisia ihmisiä: kyttääjiä ja häiriköitä. Kaikkien kannattaa ajoissa miettiä kumpaan leiriin kuuluvat! Vuodet kuluvat hukkaan vastuuttomien vuokrapummien tossun alla, jos yrittää olla liberaali ja antaa heidän mellastaa rauhassa.

Irmeli Levonreima
Laborantti
Forssa


© Kyttääjät 2018. Tässä on melkein pakollinen pieni präntti. Itsestäänselvyyksiä. Osa oikeuksista pidätetään ja osa muuten pidätetään muuten vain (yleensä silloin jos ei osata olla ihmisiksi). Palveluntarjoaja ei vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Jos huomaat tiedoissa puutteita, otahan yhteyttä jotenkin — mieluiten palautelomakkeella.
Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja ehdotuksia.