Kyttääjät

Kyttääjien historiaa

Alla näkyvä informaatio on kerätty alkuperäiseltä Kyttaajat.net-sivustolta.

Kyttäysjärjestöt ulkomailla

Kesällä ulkomaisiin lomakohteisiin matkustavat haluavat kenties ottaa yhteyttä paikallisiin sisarjärjestöihimme. On myös erikseen olemassa hotelli- ja seuramatkakyttäämiseen erikoistuneita seuroja, joista matkatoimistot osaavat kertoa lisää.

Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry:ltä kysytään toisinaan, kuinka saa yhteyden kollegoihimme ulkomailla. Muutamissa maissa onkin hyvin organisoituja kyttäysjärjestöjä (lomakohteista esim. Pohjoismaat, Saksa, Venäjä ja Turkki).

Sisarjärjestöjen tarkempia yhteystietoja löytyy monisteesta "Lomakyttääminen ulkomailla, joka jaetaan sitä pyytäville taloyhtiöille. Järjestöjen edustajat eivät halua tietoja julkiseen levitykseen hiljattaisten uhkaustapausten johdosta.

Miksi kyttäystä ei harjoiteta kaikissa maissa?

Ikävä kyllä monista maista kyttäämisen kattojärjestöt puuttuvat täysin. Jotta ymmärtäisimme tätä eriskummallista ilmiötä, meidän on tarkasteltava näiden alueiden eksoottista kulttuurihistoriaa.

Monissa Välimeren maissa, Kaukoidästä puhumattakaan, ei juuri kunnioiteta yksityiselämän rajoja. Tavaroita lainataan auliisti eikä palauteta ajoissa, ihmiset kokoontuvat puistoihin ja karnevaaleihin, yksityisasioista keskustellaan tuiki tuntemattomien kanssa ja ihmiset päästävät jatkuvasti koteihinsa milloin mitäkin sukulaisia ja tuttavia.

Näillä kehittymättömillä seuduilla tilanne muistuttaa Suomen taannoista kyläyhteisöaikaa, jolloin oli normaalia poiketa samassa taajamassa asuvien kotiin ja jopa laiskotella yhdessä valtavana väkijoukkona jonkun kyläläisen tuvassa. Kyläyhteisökautta leimasivat myös lukutaidottomuus, taikausko ja kulkutaudit.

Moisissa oudoissa oloissa ei kurinalaista naapurien valvontaa esiinny — korkeintaan liioittelevaa ja epätäsmällistä juoruilua. Pahimmillaan ihmisten tekemisistä ei piitata tuon taivaallista, vaan keskitytään vain itsekkäästi omiin askareisiin sekä tervehditään naapureita teennäisen hyväntuulisesti.

Silloinkin kun tällaisissa maissa ylipäätään kyttäystä harjoitetaan, se tehdään raakaan ja sivistymättömään tapaan. Metelöivän asukkaan seinänaapuri saattaa esimerkiksi ojentaa tätä huutamalla seinän takaa, tai pahimmassa tapauksessa aloittaa jopa molemminpuolisen huutoväittelyn. Suomessa tällainen pöyristyttävä vapaamielisyys ei tulisi kuuloonkaan — täällä sentään opitaan jo pienestä pitäen olemaan turhan päiten puhuttelematta naapureita rappukäytävässä tai tuijottamatta näitä epäkohteliaasti silmiin.

Vapaamielisyyden seurauksia ei tarvitse kaukaa etsiä, ovathan kaikenlaiset sodat ja selkkaukset yleisiä juuri niillä seuduilla, joilla sitä eniten esiintyy.

Onneksi meillä Suomessa kunnioitetaan sivistyneen ihmisen kaipaamaa omaa tilaa. Tätä edustavat mm. riittävän harvakseltaan rakennetut kesämökit, hillitty perhekoko ja rauhallisia elämän iltahetkiä tarjoavat hiljaiset vanhainkodit. Tätä tunnelmaa Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry sisarjärjestöineen pyrkii vaalimaan karsimalla asuinympäristön häiriötekijöitä. Täytyyhän kaikilla toki olla oikeus yksityisyyteen.

Yksityisyys ei tarkoita normien väistämistä

Vaikka hätäisesti tuumailtuna voisi luulla, että omassa kodissa täysvaltainen aikuinen voi tehdä mitä mielii, kuten pelata rahapelejä netissä, ei se pidä ihan täysin paikkaansa. Yhdysvaltalainen Eric Williamson on hyvä esimerkki siitä, mihin yksityisyys voi pahimmillaan johtaa. Williamson unohti pukea vaatteet ylleen kahvia keitellessään. Ohikulkija toimi esimerkillisesti tehtyään poliisiviranomaisille valituksen irstailevasta miehestä — olkoonkin että hän irstaili omassa keittiössään — ja poliisit noudattivat uskollisesti valaansa suojella ja turvata kansalaisia pidättämällä Williamsonin. Tapahtumahetkellä 29-vuotias mies joutui oikeuteen. Häntä uhkasi sekä tuhansien dollarien suuruinen sakko, ja parhaimmassa tapauksessa vuoden pituinen vankeustuomio. Harmillisesti tämän nakuilijan seuraavista vaiheista ei ole vielä enempää tietoja.

Eräs inspiroiva kertomus Yhdysvalloista

Naapuriimme muutti uusi perhe, johon kuului vaimo, Jeff-niminen aviomies, viisivuotias poika ja kaksivuotias tytär. Koko naapurusto oli tyytyväinen saatuaan viimeinkin normaalilta vaikuttavan perheen entisten häiriköiden tilalle. Tuohon aikaan aviomieheni oli opiskelemassa ja minä työskentelin hajatunteja, joten saatoin joinain päivinä herätä varhain aamulla ja toisina aamuina lähteä töihin vasta iltapäivällä. Kodissamme on yksi suuri ikkuna, josta avautuu näkymä uuden naapurimme suuntaan. Ulkopuolelta siitä ikkunasta voi nähdä osittain keittiöömme.

No, sitten eräänä päivänä naapurimme Jeff-ukkeli tuli esittäytymään. Hän sanoi olevansa koti-isä. Havaitsin hänestä aivan ensimmäiseksi, että hän tapasi olla pihalla jatkuvasti. Hän oli ulkona sateellakin, kylminä talvipäivinä — aina ulkona etupihalla. Hän piti aina yllään punaista huppupaitaa. Se vaikutti minusta vähän omituiselta, muttei saanut varoituskelloja soimaan. Hänen vaimonsa lähti aina aamuviideltä töihin ja palasi vasta illalla. Perheen lapset taisivat olla valtaosan päivistä sisätiloissa.

Sitten eräänä päivänä Jeff innostui nurmikon leikkaamisesta. Aamulla hän ajoi poikansa koouluun, sitten palattuaan takaisin kotiin hän ryhtyi ajelemaan nurmikkoa. Saman hän toisti kun poika oli haettu takaisin koulusta. Hän harrasti myös pihalla ajotien pesemistä. Eräänä sunnuntaina mieheni laskeskeli, että Jeff pesi ajoliuskaa seitsemän tuntia! Ajattelimme, että se on hänelle kai jokin rentoutumistapa, keino nollata murheet. Sittenpä meille alkoi valjeta, ettei hänellä ole kaikki Muumit laaksossa.

Sitten asiat muuttuivat kummallisempaan suuntaan. Jeff ryhtyi tuijottamaan. Hän meni seisomaan tielle, sen päähän, ja jäi siihen paikalleen nököttämään. Hän vain tuijotti sitä kotimme suurta ikkunaa. Hän saattoi nähdä minut valmistamassa päivällistä, ja minä saatoin nähdä punaisen hupparimiehen möllöttämässä. Silloin tällöin tuo hörhö yhdisti tien pesemisen ja tuijottamisen.

Jeffin sekoontuminen jatkui jatkumistaan. Tuijottamisen jälkeen hän keksi lähettää postinsa meille. Meille alkoi tulla naapurillemme tarkoitettuja sanomalehtiä ja muuta postia. Se antoi Jeffille mahdollisuuden tulla rimputtelemaan ovikelloamme ja kyselemään onkohan meille tullut "vahingossa" hänelle tarkoitettua postia. Vuoden aikana naapurimme sekopääkyttääjä ryhtyi päivystämään milloin minä tulen kotiin töistä. Ja aina kun ajoin autolla pihaan, naapuri oli kirjaimellisesti parin metrin päässä tuijottamassa. Hän ei edes koskaan liikkunut tuijottaessaan, ei hymyile, hän vain seisoi ja tuijotti.

Ongelman korjasi lopulta se, että ostimme järjettömän kalliin säleverhon suuren ikkunamme eteen. Se jollain tapaa loitsusi Jeffin perheen pois paikalta: he vain muuttivat pois säleverhojen ilmestymisen jälkeen. Jos olisin tiennyt, että kaihtimien ostaminen oli se mitä tarvittiin kyttääjän karkottamiseksi, olisin ostanut ne paljon aikaisemmin! Meiltä kieltämättä jäivät pelimerkit  joksikin aikaa vähiin, sillä niin ison ikkunan "kaihdittaminen" ei ollut halpaa lystiä.


© Kyttääjät 2024. Tässä on melkein pakollinen pieni präntti. Itsestäänselvyyksiä. Osa oikeuksista pidätetään ja osa muuten pidätetään muuten vain (yleensä silloin jos ei osata olla ihmisiksi). Palveluntarjoaja ei vastaa tietojen paikkansapitävyydestä. Jos huomaat tiedoissa puutteita, otahan yhteyttä jotenkin — mieluiten palautelomakkeella.
Otamme mielellämme vastaan kommentteja ja ehdotuksia.